keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kieltojen Keskiviikko: Anniskelualue

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pohtia mikä on kiellettyä ja mikä sallittua.

Olen seurannut Suomen uutisointia jonkin verran ja viimeaikoina uutiset asioiden kieltämisestä ovat alkaneet muuttua aina vaan yleisimmiksi. Kieltojen Keskiviikko -osiossa käsitellään tuoreimpia kieltoja tuolta kieltojen luvatusta maasta, Suomesta.

Ensimmäinen kielto on runsaasti huomiota saanut kahden ravintolan asiakaspaikkojen erotteluun liittyvä kielto.

Food court on yleinen käsite ja maailmalla niitä näkee yleensä ostoskeskuksien yhteydessä, mutta myös muissa tapahtumissa. Food courtin ideana on kerätä pieneen tilaan paljon ravintoloita joista saa nopeahkoa ruokaa. Ryhmässä syötäessä kukin voi siis hakea ruokansa mieleisestä ravintolasta ja se on mahdollista nauttia samassa pöydässä oman seurueen kanssa.

Kuvan hampurilainen ei liity tapaukseen.

Suomalainen versio


Helsingin Sanomat uutisoi 22.5. kiellosta, jossa ylläkuvattu toimintamalli ei vain sovi. Vierekkäin olevat liha- sekä kalaravintola ovat käyttäneet yhteisiä asiakaspaikkoja tähän asti. Mutta eivät käytä enää, koska alkoholilain pykälän 21c mukaan "anniskelupaikan tulee olla yksinomaan anniskeluluvan omaavan tosiasiallisessa hallinnassa".

Berliinin versio


Perjantaina olimme ystävien kanssa yksillä lähikuppilassa, kun osalle seurueesta tuli nälkä ja valitsemastamme anniskelualueesta ei saanut ruokaa. Ongelma ei onneksi ollut suuri, sillä lähellä oli burgeripaikka. Anniskelualueemme tarjoilijat olivat erittäin ystävällisiä ja suostuivat siihen, että pöydässämme syödään naapuriravintolasta (joka toki myi itsekin anniskeluluvan vaatimia tuotteita) noudettuja purilaisia.

Pizzalaatikot ovat yleinen näky muutenkin baareissa, jotka eivät tarjoile ruoka-annoksia.

Ja ei sitten huudella vieraisiin pöytiin!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Carsharingia Berliinissä

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa ajella autolla.

Olen mies. Tykkään autoista. Tykkään myös ajaa autolla.

Berliiniin muuttaessa suurin osa omaisuudestamme joko myytiin tai annettiin pois. Myytävien asioiden joukkoon lukeutui myös pitkään ja uskollisesti palvellut Renault Cliomme joka reissuillamme näki Suomea ristiin rastiin.

Berliinissä autolla ei varsinaisesti tee mitään. Ainakaan meidän tapauksessa, koska meillä harvemmin on asiaa Ringbahnin ("ydinkeskustaa" kiertävän kehäradan) ulkopuolelle. Ringin sisäpuolella taas autoilun harrastaminen on huomattavasti hankalampaa jo pelkästään ruuhkien vuoksi, minkä lisäksi suosituimpien kaupunginosien kaduilta parkkipaikan metsästäminen on oma taiteenlajinsa.

DriveNow on BMW:n ja Sixtin yhteistuumin vuonna 2011 perustama kaupunkiautopalvelu. Palvelu alkoi Münchenistä, mutta se on laajentunut räjähdysmäisesti ja nykyisellään tarjoaa Berliinissä kaupunkiautoja käyttöön ystävälliseen minuuttiveloitukseen perustuen. Kiteytettynä homma toimii seuraavasti:

1) Rekisteröidytään palveluun
2) Haetaan ajokorttiin tunnistesiru jolla autojen ovet saa auki
3) Etsitään auto
4) Avataan ovet tunnistesirulla
5) Laitetaan Pin -koodilla auto käyntiin
6) Päristellään menemään.

Auto toivottaa miellyttävästi tervetulleksi. Kuvan kortit ovat mm. tankkausta varten.


Veloitus menee luottokortilta. Autot ovat Minejä, BMW 1 -sarjalaisia sekä X1:ä. Auton voi napata mistä tahansa (kunhan se on parkissa) ja sen voi jättää minne tahansa (kunhan kyseiseen paikkaan on pysäköinti sallittua). Autojen sijainnit näkee näppärästi netistä sekä esimerkiksi iPad -sovelluksesta. Helppoa ja hauskaa.

Jostain syystä BMW X1 on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten kun tavarankuljetus kaverilta kotiin tuli ajankohtaiseksi ei auttanut muu kuin etsiä lähin bemari. Samalla sain ensikosketuksen Berliinin liikenteeseen.



Kaverini luonnehti Berliinin liikennekäyttäytymistä eurooppalaiseksi, jota sen myös huomasin hyvin nopeasti olevan. Yritin päästä selville miten ajetaan kaistalla, johon leveyden puolesta mahtuu ainakin kaksi autoa. Luovasti. Myös töötin käyttö on täällä huomattavasti herkempää joskin itse sain 23 minuutin ja seitsemän kilometrin matkalla vain yhden tööttäyksen. Kanssa-autoilijat ovat ilmeisesti suvaitsevaisempia satunnaisautoilijoiden mummoiluun liikenteessä.

Kannattaako sitten kaupunkiautoilu? Sanoisin että kyllä. Sillä hintaa, mitä menisi jo pelkästään vakuutuksiin ajelee jo aika monta minuuttia DriveNow -autolla ympäriinsä. Rekisteröinti maksaa joitain euroja minkä jälkeen autoilu maksaa n. 30snt / minuutti, riippuen autosta. Autot ovat uusia sekä hyvin varusteltuja. Ja lisäksi ne ovat mukavia.

Seuraavaksi lähden Vaimon Palkalla testaamaan 100 -sarjalaista bemaria. Ja toki kesän tullen käyttöön otetaan Cabriolet -Minit.