lauantai 29. syyskuuta 2012

Viikon Video: Michael Bolton fanittaa

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa katsoa elokuvia.

Täkäläiset videovuokraamot ovat mahtavia. Elokuvan voi vuokrata eurolla ja myymälät ovat auki pitkään. Vaimon Palkalla eläessä on tullut katsottua jo useita elokuvia, mutta ihan seuraavan kaltaiseen suoritukseen en ole vielä päässyt.

Michael Boltonkin taitaa elää Vaimon Palkalla. Viimeaikoina musiikkiuran sijaan hän on tuntunut keskittyvän enemmän näyttelemiseen. Oheinen video kuitenkin todistaa, että hänellä on lahjoja molempiin.

The Lonely Island on kolmen amerikkalaisen komedia- / musiikkiryhmä, joka on tehnyt musiikkia sekä sketsejä mm. Saturday Night Live -ohjelmalle. Yhdessä Michael Boltonin kanssa toteutettu video on kyllä mielestäni ehdotonta timanttia. Enkä usko 90 miljoonan muun katsojankaan olevan väärässä.

Videon perusteella Michael Bolton voisi esittää vastaisuudessa kaikki osat kaikissa elokuvissa.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!



lauantai 22. syyskuuta 2012

Viikon Video: Kahden jätin taistelu

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa toimia tuomarina.

Jatketaan samasta teemasta mihin viime viikolla Viikon Videossa jäätiin, viedään asia vaan hieman yleisemmälle tasolle.

Koko viime viikko media on uutisoinut "Apple iPhone 5 sitä ja Nokia Lumia 920 tätä". Koska Nokia on jo melkein osa Microsoftia, voimme tehdä yleistyksiä joilla rakentuu aasinsilta oheiseen videoon.

Nice Peter (Peter Shukoff) ja EpicLLOYD (Lloyd Ahlquist) tekevät YouTubeen Epic Rap Battles of History -videoita. Molemmat ovat selvästi ammattilaisia, koska videot ovat viimeistä piirtoa myöten erittäin laadukkaita ja loppuun asti hiottuja.

Nimi Epic Rap Battles of History kertonee kaiken oleellisen; videoissa on kahden enemmän vai vähemmän fiktiivisen henkilön välinen Rap battle (tietääkö joku suomenkielisen termin?). Vastakkain battleissa ovat tähän mennessä olleet ainakin Albert Einstein ja Stephen Hawkin, Abraham Lincoln ja Chuck Norris sekä Darth Vader ja Adolf Hitler.

Shukoff ja Ahlquist pistävät itsensä täysillä likoon; esimerkiksi näyttääkseen enemmän Steve Jobsilta Shukoff kävi oheista videota varten parturissa vedättämässä hiusrajaansa taaksepäin.

Video on tähänastisista eeppisistä rap battleista ehdoton suosikkini. Video argumentteineen kiteyttää myös mielestäni hyvin brändien kannattajien välisen väännön Microsoftin tai Applen paremmuudesta. Ainakin internetissä molemmat ryhmät ajavat omaa kantaansa viimeiseen saakka, ihan kuten tässä viikon videossakin.

Leppoisaa viikonloppua!


Kumpi voitti?

torstai 20. syyskuuta 2012

Kielikurssi Berliinissä

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa opetella paikallista kieltä.

Kiitokset entiselle saksanopettajalleni

Olen lukenut saksaa yläasteella sekä lukiossa. "Non scholae, sed..." ja niin edelleen.

Lukion jälkeen kieli jäi takaraivoon muhimaan ja muutamaa lomareissua lukuunottamatta sitä ei ole juurikaan käytetty. Tänne tultuamme oli selvää, että helpoin keino kohentaa kielitaitoa saksan suhteen olisi käydä kielikurssi. Tarjontaa tuntuu olevan kurssien osalta yllin kyllin ja tarjonnasta olikin aluksi hankala löytää tasokas, mutta edullinen paikka.

Päädyin valitsemaan opinahjokseni DeutschAkademien, joka tarjosi neljän viikon intensiivikurssia mielestäni sopivaan 205 euron hintaan. Hintaan sisältyy neljä viikkoa opetusta neljänä päivänä viikossa kolmen tunnin ajan. Jotta opiskelijat sijoitettaisiin vaatimustasoltaan oikeantasoisiin ryhmiin, tulee tehdä tasokoe, jonka perusteella henkilölle annetaan CEFR [kuvaus englanniksi tai lyhyemmin suomeksi] -taso. Testi oli kirjallinen ja sisälsi pääosin kielioppi-, sanasto- sekä luetunymmärtämistehtäviä. Tuon raivostuttavan saksankokeen jälkeen tasokseni paljastui B2.

Tätä kirjoittaessa kielikurssia on neljästä viikosta kulunut kaksi ja voin sanoa olevani tyytyväinen. Opetus on saksaksi ja oudot sanat selitetään - kuten arvata saattaa - saksaksi. Opettajamme artikuloi kuitenkin selvästi (mitä ei voi sanoa paikallisista murteineen), joten opetusta on helppo seurata. Lukiossa vihaamaani akkusatiivien ja datiivien tankkaustakin olemme ehtineet jo harrastamaan, mutta pääpaino kurssilla on onneksi keskustelussa ja kommunikoinnissa. Tuppisuuta suomalaista helpottaa erinäisten teemojen ympärille rakennetut harjoitukset, joissa kerrotaan esimerkiksi kotimaasta.

Läksyistä ei pääse eroon, vaikka lähtisi vähän kauemmaskin karkuun.


Ryhmäni koostuu 9 henkilöstä, joiden ikäjakauma on noin 21 vuodesta aina noin 40 vuotiaaseen asti. Onnekseni ryhmässäni ei ole muita suomalaisia, vaan kurssitoverit tulevat USA:sta, Mexikosta, Chilestä, Puolasta, Bulgariasta, Italiasta, Etelä-Koreasta sekä Etelä-Afrikasta.

Tässä välissä pitää kiittää suomen opetuslaitosta ja sitä, että suomalaisilla lehtoriksi halajavilla on pakollinen harjoittelu ulkomailla. Koen, että lehtori Korkeamäki teki aikoinaan hyvää työtä takoessaan päähämme kielioppisääntöjä sekä puhui erittäin hyvää ja ennenkaikkea saksalta kuulostavaa saksaa. Opetuksen taso on selvästi tunnustettu, koska entinen lukioni on saanut PASCH -kunnialaatan.

Samaa en voi valitettavasti sanoa kuulopuheiden perusteella bulgarialaisen toverini opettajasta. Toverini hallitsee erittäin hyvin kielioppisäännöt, sanaston sekä muun muassa ne kirotut akkusatiivin ja datiivin, mutta hänen ääntämyksensä on kuin ajaisi Zetorilla kuoppaista tietä. Vahvasti venäjän kuuloista toisin sanoen. Ainakin osasyy tähän selvisi; Bulgaarin opettaja ei kuulemma ollut koskaan käynyt ulkomailla.

En väitä, että oma ääntämykseni olisi täydellistä - päinvastoin, teen paljon virheitä ja puhuessani natiivien kanssa toivon, että tekemäni virheet korjattaisiin.

Suomikuva kanssakurssilaisten mielissä

Mitä kurssitoverini sitten ovat tienneet Suomesta? Kukaan ryhmästä ei ole koskaan käynyt Suomessa. Silti he tiesivät, että Suomessa on kylmä. Tieto järvien puhtaudesta sekä järvikalojen yleisestä käytöstä ruoanlaitossa oli myös kantautunut Meksikoon saakka.

Toiselle tunnille piti tuoda kuva kotimaasta. Valitsin oheisen kuvan ja arvuutin, mikähän mahtaa olla kuvassa oleva rakennus.

Mikä on kuvassa oleva rakennus?
Vastaukset olivat kesämökki, ulkohuussi, kalastusvälineiden kuivatuspaikka sekä kalansavustamo.

Suomalainen sauna tuntuu olevan etäisesti tuttu käsite, joskin opettajamme oli sitä mieltä, että saunan jälkeen otetaan vodkaa. Ehkä Saksassa...

Kurssi on tuonut jo nyt kielenkäyttöön sitä henkistä selkänojaa, jota lähdin sieltä hakemaan. Esimerkiksi USA:sta tulevan kurssitoverin kanssa on jo huomattavasti luontevampaa keskustella saksaksi kuin englanniksi, vaikka se hieman hitaampaa vielä onkin.

Olen huomannut kielikurssilla olevan ainakin yhden varjopuolen. Ei siinä että TV -ohjelmat ja elokuvat ovat täällä dubattuja, mutta viimeisen viikon aikana myös uneni ovat alkaneet olemaan dubattu saksaksi.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Viikon Video: Pettymys matkapuhelinrintamalla

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa seurata matkapuhelinmarkkinoita.

Viimeisen puolentoista viikon aikana matkapuhelimien osalta on esitelty läjä pettymyksiä. Lukumääräisesti suurin pettynyt joukko lienee Applen fanipojat (ja -tytöt), kun uudessa iPhonessa ei tulekaan olemaan mitään maatamullistavaa.

Seurasin sekä Nokian että Applen julkaisutapahtumia niin suorana kuin se vain oli mahdollista ja täytyy sanoa että jälkeenpäin tarkasteltuna Nokia teki minuun suuremman vaikutuksen. Jos tykkäisin ottaa kuvia puhelimen kameralla, odottaisin Lumia 920:aa jo kovasti. Mutta kun en tykkää. Otan kuvani mielummin järkkärillä. Ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulen soittamaan puheluni vielä vähän aikaa Nokian 101:lla.

Jacksfilms


Jack Douglass pitää YouTubessa Jacksfilms -nimistä kanavaa, jonne tasaisin väliajoin tipahtelee huumoripitoisia videoita polttavista aiheiden lisäksi muutamasta vakioaiheesta. Douglass haluaa esimerkiksi puhdistaa sosiaalisen median huonokielioppisista kommenteista ja kehottaa katsojiaan lähettämään näkemänsä kieliopiltaan huonon kommentin hänelle. Viikottaisessa Your Grammar Sucks -videossa käydään läpi kyseiset kommentit. Tätä kirjoittaessa ollaan päästy jo osaan #38 asti. Your Grammar Suckseista osat #15, #25 ja #35 ovat RAP -muodossa. Toimii!

Viikon video: Jacksfilms: iPhone 5 (Parody)


Oheinen video ilmestyi YouTubeen pari tuntia Applen KeyNote -tilaisuuden päätyttyä 12.9.2012. Tämä viittaisi siihen, että video oli tehty tai ainakin pohjustettu hyvin jo ennen tilaisuutta. Tämä ei olisi mikään ihme, sillä puhelin ei eronnut millään tavalla pitkin kevättä ja kesää erinäisten sivustojen (esim. MacRumours) kautta vuotaneista kuvista ja teknisistä yksityiskohdista. Video kiteyttää aika hyvin sen, miksi uusi iPhone onkaan pettymys.

Hauskaa viikonloppua!




tiistai 11. syyskuuta 2012

Ikeassa käynnin maailmanennätys

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa sisustaa.

Oletko koskaan käynyt Ikeassa? 

Ikea Berlin-Lichtenberg. Näitä on Berliinissä neljä.


Kuten olen useasti maininnut, muutimme Berliiniin hyvin kevein katamuksin. Pääosin muuttokuorman keveys johtuu siitä, että vuokraamamme asunnot ovat kalustettuja. Ensimmäinen asuntomme oli kalustettu tyylikkäästi suomalaiseen makuun sopivaksi. Asunnon rakenteellisista ominaisuuksista johtuvaa paria oudompaa ratkaisua lukuunottamatta asunto oli hyvinkin suomalainen. Ja kodikas.

Kaksi viikkoa sitten muutimme taas. Nykyinen asuntomme on remontoitu alle vuosi sitten ja mm. keittiö huokuu uutuuttaan. Minusta ja induktioliedestä on tullut jo ylimmät ystävät. Lieden nopeus ja helppous tekivät minuun vaikutuksen ensikokkaamalta.

Sisustuksen suhteen tässä asunnossa on suomalaisittain katsottuna muutamia sangen mielenkiintoisia ratkaisuja. Esimerkiksi vaatekaappeja ei tunneta. Vaatteet ovat makuuhuoneessa laatikoissa sekä avoimella ripustustangolla. Keittiössäkään ei ole astiakaappeja, vaan astiat ovat avohyllyillä. Olohuoneessa ei ole verhoja. Ja missään (paitsi kylpyhuoneessa) ei ole mattoja.

Olohuoneen laminaattilattia yhdistettynä verhottomuuteen ja matottomuuteen tekevät siitä hieman kaikuvan. Asiaan piti saada muutos ja viikonloppuna kävimme Vaimon kanssa Ikeassa etsimässä mattoa. Sisustettujen olohuoneiden seassa haahuillessamme silmiin osui matto, joka teki vaikutuksen edullisuudellaan että värimaailmaan sopivuudellaan. Win-win. Ja ei kun hakemaan mattoa varastosta.

Muutkin olivat ihastuneet kirkkaan vihreisiin, pörröisiin ja ehkä ennen kaikkea 29 euron hintaisiin mattoihin ja näytekappaleen alta löytyi vain myydyistä matoista revittyä pakkausjätettä. Pettyneinä palasimme kotiin tutkimaan Ikean sivuja todetaksemme, että maton kotiinkuljetus maksaisi 9 euroa. Toimitusaika oli arvioitu seuraavaksi perjantaiksi. Toisaalta kotiin kuljetetun maton vastaanotto voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa päivän tai päivien kyttäystä kotona, mikä ei muuhun ohjelmaan sopisi. Liikkeestä mattoja pitäisi kuitenkin löytyä lisää jo heti maanantaina. Vaimon Palkalla eläessä ei rahaa tuhlata (varsinkin kun julkisiin on kuukausikortti), joten ei kun härkää sarvista ja maanantaina uudestaan Ikeaan.

Tällä kertaa olin varautunut Ikea-matkaan huolella. Tiesin mitä ja mistä varastosta olin hakemassa. Menomatkalla mietin, olisiko tavaratalokolossissa mahdollista oikaista. "Ainakaan koko yläkertaa ei tarvitsisi kiertää, sillä voisin lampsia sisääntulosta suoraan ravintolaan ja sieltä alakerran varastoon" ajattelin.

Teille, jotka ette ole käyneet Ikeassa varoituksen sana. Paikka on kuin huvipuistojen hullunkurinen talo. Sinne on suunniteltu yksi reitti, mikä kiertää koko hehtaarihallin kaksi kertaa. Kerran yläkerrassa, missä on sisustettuja esimerkkihuoneita ja kerran alakerrassa, missä on pikkutilpehööriä ja noutovarastot. Kerrosten väliin on suunniteltu pysähdys ravintolaan, missä myydään mm. lihapullia (täällä ne maksavat 4,95 €). Äkkiseltään voi näyttää siltä, että reitiltä ei ole edes mahdollista harhautua. Tämä on kuitenkin harhaluulo.

Se, kuinka tehokkaasti pystyin toimimaan yllätti itsenikin. Sisäänmennessä katsoin kelloa. 10:44. Ensin ravintolaan, sieltä alakertaan varastoon ja tihrustamaan uusia oikoreittejä.

Olin tyytyväinen jo siitä, että en joutunut kiertämään yläkertaa. Alakertaan saapuessani bongasin jo ensimmäisen oikoreitin. Kippo-osastolta suoraan matto-osastolle. Tyytyväisyyteni kasvoi. Mattoja oli varastossa! Matto kainaloon ja kohti kassoja. Muutaman kymmenen metrin jälkeen huomasin opasteen, jossa oli pienellä nuoli oikealle (valtaväylä meni suoraan) ja alla luki Ausgang. Oikealla oli ovi, josta pääsin oikasemaan suoraan pakettien noutovarastoon. Kyseisestä varastosta näkyi jo kassat, melkein maalissa. Itsepalvelukassan lisäksi vain yksi kassa oli käytössä ja siihen oli n. 10 henkilön jono. Jostain syystä täkäläiset pelkäävät näköjään itsepalvelukassaa, mikä mahdollisti minulle nopean läpipääsyn. Maksoin ostoksen ja lapsin ulos.

Katsoin kelloa. 10:52. Selvisin Ikeasta 8 minuutissa! Uskon tämän olevan uusi maailmanennätys ja henkireikä niille, jotka väkisin raahataan Ikeaan.

Lopputulos. Photobomber -mutteripannu on taas päässyt kuvaan.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Viikon Video, suosikkini YouTubessa

YouTube, löydä helmet merestä 

Edellisessä työpaikassani oli tapana pitää perjantaisin palaveri, jonka päätteeksi katsotiin joku aiheeseen sopiva, opettava tai muuten vaan hauska video YouTube -videopalvelusta. Kopioin tämän idean julkeasti blogiini ja esittelen uuden osion: Viikon Video.

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa katsoa YouTubea. Palveluun ladataan joka minuutti 72 tuntia videota, mistä voidaan laskea vuorokauden videomääräksi 103 680 tuntia. Tähän määrään mahtuu jo laatuviihdettäkin (loputon määrä apinoita, Shakespeare ja niin edelleen...), ongelmana on vain laadukkaiden videoiden löytäminen. Tällä osiolla on tarkoitus helpottaa satunnaisen viihteenetsijän urakkaa.

Setä Tamu

Olin pitkästä aikaa yhteydessä lukiokaveriini, joka muutostamme kuultuaan tutustutti ensimmäiseen Viikon Videoon. Jos Sä Joskus Päädyt Berliiniin kolahti minuun ensikuulemalta.

Setä Tamu ei nimenä alkuun sanonut mitään ja ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen kappale vaikutti hyvin kieli poskessa tehdyltä. Lyhyen tutkimuksen jälkeen taiteilijanimen takaa paljastui nimi Mikko Tamminen, joka kuulosti jo etäisesti tutulle. Tamminen työskentelee tuottajana ja on tuottanut muun muassa saksalaisen Glasperlenspiel -yhtyeen kappaleen Echt, minkä johdosta hän on keväällä saanut kultalevyn Saksasta. Omaan korvaan nimi tosin kuulosti tutulta vähän kauempaa menneisyydestä; Tamminen oli toinen taannoin suositun Firevision -yhtyeen jäsenistä. Tammisen kaipuu Berliiniin lienee kova, sillä hän on ollut myös tuottamassa The 69 Eyes -yhtyeen kappaletta Feel Berlin [elements music]. Biisinkirjottamisen ja -tuottamisen lisäksi Tamminen on valmentanut nousevia kykyjä Sibeliusakatemiassa sekä Popakademie Baden-Württembergissä.

Kun kappaleen ympärille rakennettua kokonaisuutta tutkii tarkemmin on jälki kaikkea muuta kuin kieli poskessa tehtyä. "Helppoahan tämä on, kun on eri alojen ammattilaisia ystävinä. Biisit kun tekee niin muu tipahtaakin syliin malliin paistettu varpunen.", kirjoittaa Tamminen palmupuistikko.fi -sivulla.

Ensimmäinen Viikon Video: Setä Tamu - Jos Sä Joskus Päädyt Berliiniin

Löyhästi tositarinaan perustuvan Jos Sä Joskus Päädyt Berliiniin -kappaleen kertosäe jää kaikessa haikeudessaan helposti korvamadoksi. Video kannattaa katsoa koko ruudun kokoisena. Itse lähden etsimään jonkun, jolle kertoa Onkkelilta terveisiä.


Avaa video uuteen ikkunaan.
Kuuntele biisi Spotifyssä.
Biisin voi myös ostaa iTunes storesta.
Setä Tamu Facebookissa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Töhryjä vai urbaania taidetta?

Meneepä Berliinissä miltei minne tahansa, törmää aina spraymaalattuihin seiniin. Kävimme tutustumassa hieman lähemmin tähän ilmiöön Alternative Berlin Toursin "ilmaisella" kävelykierroksella.

Oppaamme oli itsekin katutaiteilija ja siten tarjosi erinomaista perspektiiviä tuohon taiteenlajiin, joka äkkinäisen silmään näyttää vain rumilta töherryksiltä lähitienoon seiniin. Alkuun käytiin läpi graffitien ja katutaiteen ero. Siinä missä graffitit maalataan seiniin, katutaide voi olla esimerkiksi seinään liimattuja kuvia. Syykin oli ilmeinen, mikäli poliisi saa kiinni graffitin tekemisestä on edessä sakot sekä korvaukset kiinteistönomistajalle graffitin poistamisesta.

Katutaiteilija taas liimatessaan taiteensa seinään syyllistyy roskaamiseen ja saa 15 euron sakot. Osasyynä graffitien suureen määrään Berliinissä on se, että oikeusteitse vaadittavat korvaukset graffitien poistosta ovat aikaavievä ja kallis prosessi, jonka päätteeksi taiteilijalla ei välttämättä edes ole varaa maksaa sanktioita. Tämän vuoksi kiinteistön omistajat yleensä antavat asian olla.

Kevään viikonloppumatkalla Riikaan kiinnitimme huomiota joka kadunkulmassa olleisiin valvontakameroihin. Berliini on tässä suhteessa Riian täydellinen vastakohta. Täällä on historiasta johtuen valvontakiintiö tullut täyteen ja valvontakamerat loistavat poissaolollaan. Kameroiden puute antaa taiteilijoille enemmän vapautta toteuttaa itseään.

Nämä veijarit olivat pieniä.

Paikallisessa Zitty -lehdessä oli elokuussa juttu Kreutzbergilaisesta 1UP -ryhmittymästä, joka pitää kaupunkia kankaanaan. Jutussa oli haastateltu tekijöitä, jotka olivat kasvaneet pojankoltiaisista aikuisiksi. Monet ryhmään kuuluvista henkilöistä ovat hyvin toimeentulevia ja käyvät päivätöissä. Öisin he kiertävät kaupunkia ja maalaavat mm. 1UP -logonsa näkyviin. Haastatellut henkilöt kertoivat, että he tekevät juttuaan jännityksen vuoksi. Ja kyllä, 1UP viittaa Marioon.

Bongaa 1UP.

Kierroksella selvisi hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka vakavasti graffitein taistellaan sekä toisia ryhmittymiä että virkavaltaa vastaan. Graffiteja maalataan maineen, kunnian sekä siitä saatavan jännityksen vuoksi. Oleellisin asia on näkyvyys. Oma juttu pitää saada mahdollisimman näkyvään, mutta hankalasti saavutettavaan paikkaan, jotta se olisi näkyvillä mahdollisimman pitkään.

Hylätty rakennus.

Edellä olevassa kuvassa teksti Fuck off media Spree on kannanotto Spreen rantojen kaupallistumista vastaan. Kuvassa näkyvät rakennukset häviävät vähitellen kun tilalle rakennetaan toimistoja ja asuintaloja vähä kerrallaan hävittäen sen kulttuurin, mikä kerran joen rannalla kukoisti. Oppaamme kritisoi kovasti tapaa, jolla suuret yhtiöt tuhoavat rahalla taiteen ja katukulttuurin kaupungista. Esimerkkinä hän mainitsi Kunsthaus Tacheleen, joka vielä jokin aika sitten oli alternative -kulttuurin keskittymä.

Katutaiteessa voi olla myös huumoria mukana ja sitä voi tehdä ihan vain viihdyttääkseen ohikulkijoita. El Bocho -nimellä kulkeva taiteilija liimaa mm. humoristista dialogia käyviä valvontakameroita ympäri kaupunkia. Toinen taas maalaa numeroa 6 erinäisiin paikkoihin, omien sanojensa mukaan nopeuttaakseen Internetiä. Kutosia on kuulemma löytynyt mm. talojen seinistä, autoista sekä puistossa vaeltelevasta kulkukoirasta.

Valvontakamerat Kalle ja Bernd.

Katutaidetta toteutetaan myös suuremmassa koossa. Koko seinän kokoisia taideteoksia, muriaaleja, löytyy myös ympäri Berliiniä, kunhan silmät pitää auki. Vierailimme päivänä, jona Neil Armstrong kuoli, oheisen muriaalin luona ja vietimme hiljaisen hetken. Erikoisen teoksesta tekee se, että iltaisin läheisen autoliikkeen valot valaisevat seinän. Valonheittimet on suunnattu siten, että matkalla oleva lipputanko muodostaa varjon niin, että astronautin kädessä näyttää olevan lippu.

Astronautti päivän valossa.

Kolmen tunnin mittainen kierros meni yllättävän nopeasti ja avasi silmät monessakin mielessä. Kierroksen jälkeen kadulla kävellessä tulee kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ympärillä oleviin töhryihin, niiden seasta kun alkaa nähdä puut metsältä. Lisäksi pintaraapaisu kulttuuriin laittoi pohtimaan, kuka tässä tarinassa onkaan pahis.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Muuttokuorman helmet tai turhakkeet

Kolmannessa postauksessa oli kuva muuttokuormasta. Mielestäni muutettiin hyvin kevyesti, mutta mitä sinne muuttokuorman sekaan mahtuikaan? Kaikki tavarat eivät välttämättä olleet täysin välttämättömiä.

PlayStation 3 ja pelit


Pleikkarihan puolustaa paikkaansa muuttokuormassa jo siksi, että sillä pystyy katsomaan elokuvia. Lisäksi se tuo päivittäistä viihdettä Vaimon Palkalla elämiseen. Kovin suuressa pelikäytössä se ei tosin ole ollut, mutta elokuvia sillä on katsottu ahkerasti. Kaikki elokuvat me vuokrataan täälläkin Blu Ray -formaatissa. Elokuvaa vuokratessa meiltä varmistellaan kuin Lasse Lehtinen muinoisessa tietovisassa, "Oletko nyt aivan varma, että haluat"...Blu Rayn.

Melkein kaikki televisiosta tuleva ohjelma on dubattu saksaksi. Tottumattomalta se vain on koomista, kun tunnettu näyttelijä puhuukin saksaa eikä huuletkaan liiku äänen mukaan. Myös DVD -elokuvissa on pääsääntöisesti vain saksalainen ääniraita. Onneksi Blu Ray -levyissä on yleensä sekä alkuperäinen ääniraita että suomenkieliset tekstit.

Kuinka tulisimmekaan toimeen ilman pleikkaria (ja kuutta peliä ja kahta ohjainta :)?


Pleikkari. Lättätelkkari kuului ensimmäisen kämppämme vakiovarusteisiin.

Pehmolelut

Elämämme varrella matkaamme on liittynyt joitain pehmoleluja. Mukaan pääsi kolme.


Kirjat

Yllätyin hieman laukkujen purkamisen jälkeen siitä, kuinka paljon kirjoja vielä olikaan mukana. Itse en harrasta lukemista kovinkaan paljoa, vaimo sitäkin enemmän. Ei voi kuin ihailla vaimon tarmokkuutta kirjojen loppusijoittamisessa ennen muuttoa. Suomessa meillä oli jo hieman pulaa kirjahyllytilasta, täällä ollaan päästy taas aloittamaan melkein puhtaalta pöydältä.

Tästä lähdettiin muuttamaan kirjoja...
... ja tällaiseen lopputulokseen päädyttiin.

Elektroniikka

Yleiset mukaan lähteneet asiat: WLAN -tukiasema, iPod jalusta, iPad, kamera jalustoineen, paristolaturi ja läjä ladattavia paristoja sekä epämääräinen kassillinen johtoja ja latureita.

Vaikka latureita oli mukana useampaa sorttia, onnistuin unohtamaan oman puhelimeni laturin kotiin. Älypuhelimeni ei ole enää uusinta uutta, Nokian 1101. Tänne tullessa liittymän kanssa tuskaillessani tulin siihen lopputulokseen, että PrePaid -liittymä sopii käyttötarkoitukseeni varsin hyvin. Paikallisessa Saturn -liikkeessä olikin tarjous - kympillä puhelin (Nokia 101) ja liittymä. Ja liittymään sai vielä viidellä eurolla puheaikaa. Puhelimen ostettuani Nokian kurssi ampaisi 5% nousuun! Sijoittajien lisäksi minäkin riemuitsin, kun huomasin, että uuden ja vanhan puhelimeni akut käyvät ristiin. Tottakai kympin puhelimessa tulee laturi mukana, joten nyt pystyn lataamaan molempia akkuja uudella puhelimella.

Mutteripannu on oikea linssilude.

Sekalaiset

Jostain kummallisesta syystä mukaan oli pakattu myös esimerkiksi mutteripannu, paperinen suomi-saksa-suomi sanakirja (niin painava että sitä ei jaksa ottaa edes mukaan mihinkään), lasinaluset ja omat kahvimukit. Kaikki, paitsi mutteripannu ovat jo olleet käytössä.

Mitä ei-ehkä-niin-tarpeellista sinä ottaisit mukaan muuttaessa?