maanantai 20. elokuuta 2012

Erilaista Stand uppia

Kesä jatkuu

Täällä ei ole vielä häivähdystäkään syksystä. Launataina elohopea kohosi yli 30 asteeseen, sunnuntaina 35 asteeseen. Samalla tuli todettua, että lämpö ajaa näköjään suomalaisen rantaan maasta riippumatta.

Kun katsoin viime viikolla paikallisuutisia, siinä esiteltiin urheilulaji, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Lähetyksessä haastateltiin yrittäjää, joka järjestää Spree -joella melontaretkiä yhdistettynä maisemankatseluun. Melonta tapahtuu kuitenkin lainelaudan tyyppisen asian päällä seisten. Melojalla on itseään pidempi mela jolla rommelletaan eteenpäin. Hulluja nuo saksalaiset, hymähdin ja jätin asian omaan arvoonsa.

Kuva Wikimedia Commons

Viikonlopun suunnitelmat

Vaimo oli kuitenkin kehitellyt viikonlopuksi ihan samanlaisia suunnitelmia. Hän puhui innokkaasti SUPpapukseseta, Stand Up Padlingista, ja ensin ajattelinkin, että menemme katsomaan stand uppia kuten Suomessakin oli tapana. Lainelaudan päällä keikkuneet melojat palautuivat kuitenkin nopeasti takaisin mieleen.

Karttaa tutkiessa huomaa, että Berliinissä itse asiassa on kaupunkia halkovan Spree joen päissä useita järviä. Alkuun homma vaikutti ihan selvältä. Ensin järvenrantaan, sitten SUPpaamaan. Helppo homma. Unohdin tosin, että nyt asutaan taas miljoonakaupungissa. Täällä ei nimittäin tunneta sellaista asiaa kuin "yleinen uimaranta". Uimarannat ovat täällä selvästikin bisnestä.

Uimarannaksemme valikoitui Seebad am Fiedrichshagen, kaupungin suurimman järven rannalla. Rannalle sisäänpääsymaksu oli huokeat 3,5 euroa / henkilö. Kun olin selvinnyt järkytyksestä että uimarannalle pääsystä piti maksaa, oli seuraavan järkytyksen vuoro: uimaranta oli todella pieni! Jos tuo uimarantaa edustava maakaistale olisi Suomessa kesämökkitontti, sillä ei kyllä olisi rakennusoikeutta. Lisäksi järvelle katsoessa pystyi yhdellä silmäyksellä näkemään läpileikkauksen kaikesta, mitä järvellä yleensä voi tehdä. Oli purjehtijoita, moottoriveneilijöitä, uijia, vesiskootteristeja, vesihiihtäjiä, verkkomerkkejä (nämä oli tiiviisti yhdessä rykelmässä), polkuveneilijöitä ja tietenkin SUPpaajia.

Rannalle päästyämme riensimme heti kojulle, jossa SUPpausvälineitä vuokrattiin. Vuokrahinnat olivat 10 euroa / tunti ja siitä alaspäin, mitä pidemmäksi ajaksi välineet halusi käyttöönsä. Totesimme, että meille riittää tunti.

Millaista SUPpaus oli?

Lyhyesti: Pitkäveteistä. Lumilautailu- ja surffauskokemuksesta oli erittäin paljon apua. Lauta on kiikkerä ja seisominen kävi työstä. Onnistuin selviämään tunnista kuitenkin molskahtamatta järveen. Koin, että itse suoritus oli huomattavasti helpompaa kuin miltä se oli televisiostakatsottuna näyttänyt. Kokemuksena ihan hauska, mutta en usko että ihan lähiaikoina tulen yrittämään uudestaan. Kaipaan vesilläollessani hieman rivakammin vaihtuvia maisemia. Ihan kokeilumisen arvoista kuitenkin.

Kuvat jäi ottamatta

SUPpailun päätyttyä ajattelin ottaa rannalta pari kuvaa. Jäi kuitenkin ottamatta. Taas iski silmille se, että ollaan suvaitsevassa Euroopassa. Alasti ympärillä kirmaavat lapset ja yläosattomissa aurinkoa ottavat naiset saivat minut vakuuttuneeksi, että en halua profiloitua blogillani em. kuvia tarjoamalla.


maanantai 13. elokuuta 2012

Mykkäelokuva ulkoilmassa

Edellisessä postauksessa lupailin, että blogistani ole tulossa sähköistä Berliini -opasta. Otetaan vähän takaisin, jos olet tulossa Berliiniin seuraavan puolentoista kuukauden aikana, kannattaa tarkistaa tämä.

Friedrichshainissa toimii nimittäin ulkoilmaelokuvateatteri. Alkuun ajatus ulkoilmaelokuvateatterista hämmensi. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että olen hifisti. En niin hifisti, että pistän kuukauden (vaimon) palkan verran rahaa pelkästään kotiteatterin kaapelointiin, mutta kuitenkin sen verran hifisti, että meillä elokuvat vuokrataan aina Blu-ray -formaatissa ja edellisessä kämpässä olohuoneen viihdekeskus oli rakennettu ajan kanssa ja harkiten.

Tämä "elokuvateatteri" sattui kuitenkin olemaan naapurustossa ja hinnaltaankin oli vielä edullinen, joten uteliaisuus heräsi.
 
Ohjelmaa. Myös kotimaista on tarjolla.

Jo ennen elokuviin menoa luimme useammasta lähteestä, että oma piknik -kori kannattaa ottaa mukaan. Piknik -koria ei kuitenkaan tullut muuttotavaroihin pakattua, joten kävimme alkuun syömässä lähipizzeriassa, jonne varmasti menemme uudemmankin kerran.

Berliinillä on ilmeisestikin pitkät perinteet ulkoilmaelokuvateattereille. Jo 1916 täällä on näytetty vastaavalla idealla ulkoilmaelokuvia kansalle. Vahingossa myös elokuvavalintamme osui tuon ajan henkeen sopivaksi. Elokuva oli The Artist, jonka molemmat muistivat vielä viime vuoden Oscar -gaalasta. Kyseinen elokuva on saanut palkintoja muuallakin, ja ainakin allekirjoittaneella ennakko-odotukset mustavalkoisesta, palkintoja keränneestä mykkäelokuvasta sai aikaan sellaiset ennakkoluulot, että meinasi jäädä tekemättä ja näkemättä. Onneksi ei jäänyt.

Sisäänmenoportti. Ainakin ollaan oikeassa paikassa...

Elokuva sopi miljööseen kuin (aseta tähän vertaus, jossa jokin asia sopii erittäin hyvin toiseen asiaan). Sekä ulkoilmaisuus, että mustavalkoisuus toimivat. Elokuva alkoi sen verran myöhään, että ulkona oli jo pimeää (mainoksia saimme katsella n. puolen tunnin verran...).

Oikeanpuoleisessa pytingissä myytiin elokuvapopcornia, -karkkia,
-olutta sekä -viiniä.
The Artist oli elokuvana aivan mahtava. Suosittelen sitä joksikin pimeäksi syysillaksi. Samoin voin suositella ulkoilmakinoa. Kokemuksena erittäin mieleenpainuva.

Jälkiviisaana on myös hyvä jakaa muutamia vinkkejä tuleville ulkoilmaelokuvannauttijoille:
  • Ota lämpimästi vaatetta mukaan. Jotta elokuva näkyisi pitää auringon olla laskenut. Jos aurinko laskee, tulee viileä. Elokuva on yleensä pitkä ja se aika istutaan paikallaan. Huopa tai viltti ovat paikallisten keskuudessa erittäin suosittuja.
  • Kannattaa hommata omat eväät mukaan etukäteen. Miltei kaikki olivat paremminvarustautuneita kuin me. Konkarit näyttivät ottaneen kolmen ruokalajin illallisen mukaan Tupperware -asetioihin pakattuna. Viineineen (viiniä myytiin paikan päälläkin 10€ / pullo -hintaan).
  • Kuohuviini sopinee hyvin tunnelmaan, varaa sitä ainakin matkaan.
  • Kannattaa tulla ajoissa paikalle. Paikkalippujärjestelmää ei ole käytössä, vaan paikat menevät ensin istumaan ehtiville. 

Istumapaikka, eväät ja valkokangas. Tiedän yhden Art Directorin,
joka saisi näppylöitä tuosta kankaan ryppyisyydestä...

Friedrichshainin ulkoilmaelokuvateatterin nettisivut löydät täältä.

torstai 9. elokuuta 2012

Turistina Berliinissä (Osa 1)

Tarkoitus ei ole tehdä tästä blogista mitään Berliini -opasta, niitä on kyllä yllin kyllin. Tässä postauksessa käydään kuitenkin läpi ensimmäinen satsi asioita, mitä kanttaa tehdä Berliinissä. Minun mielestäni! Samankaltaisia postauksia on oletettavasti tulossa jatkossakin, jahka kaupunkiin tulee tutustuttua paremmin.

Fernsehturm Alexanderplatzilla

http://www.tv-turm.de/en/

Televisiotorni rakennettiin aikoinaan Itä-Saksan taidonnäytteeksi. Kyseinen torni näkyy miltei koko Berliinin alueella ja on kieltämättä varsin mahtipontinen rakennus.

TV-torni. Näkyy miltei joka puolella Berliiniä.


Nykyisellään tornin diskopallo-osassa toimii ravintola, jossa on pyörivä lattia. Itse aiemmin luulin, että koko diskopallon näköinen osuus pyörii ja sitä tuli tuijotettua ihan jonkin aikaa... Maisemat ovat hyvät ja alustan pyörimisen johdosta kattavat. Ulos löytäminen saattaa olla kuitenkin hankalaa, tarjoilijoiden olon helpottamiseksi pöydät ovat numeroituja.

Näkymä pöydästä on huima.


Ravintola on hintava, lisäksi ylösmeno maksaa. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Suosittelen käymään aamupalalla ja menemään ajoissa, näin pääset huokeasti ja vähällä jonottamisella.

Stasin kuulusteluvankila

http://en.stiftung-hsh.de 

Berliinin laitamilla sijaitsee entinen Stasin kuulusteluvankila. Vankila on muutettu kiertokäyntikohteeksi ja paikkoihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joita pitää entiset vangit!

Tähän tutustumista suosittelen lämpimästi nyt vielä kun entiset vangit pitävät kierroksia. Pääsääntöisesti kierrokset ovat saksaksi, mutta myös englanninkielisiä kierroksia löytyy. Kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä ainakin englanninkieliset kierrokset ovat yleensä täyteen bookattuja.

Kuulusteluhuone. Jokaisella vangilla oli omansa.




Kyseisessä vankilassa on kuvattu myös kohtauksia suosittuun The Lives of Others -elokuvaan.

Sunnuntainen kirpputori Mauerparkissa

http://www.mauerparkmarkt.de/

Iso kirpputori Prentzlauer Bergin kaupunginosassa. Tavaraa on myynnissä ihan laidasta laitaan. Jos tarvitset jotain käyttöesinettä, se luultavasti löytyy täältä. Jos kojujen välissä haahuilu tekee nälkäiseksi on torilla myös ruoanmyyntikojuja. Täällä söin elämäni ensimmäisen (ja kieltämättä erittäin hyvän) kasvisrullakebabin).

Kirpputorilla on todella kova tungos, joten kannattaa varautua hitaaseen liikkumiseen. Paikalta voi kuitenkin tehdä löytöjä edulliseen hitaan. Joistain lähteistä on tosin tullut luettua, että nykyisellään Mauerparkin hintataso on berliiniläisittäin kallis.

Kirpputorin ulkopuolella on amfiteatteri, jossa ilmeisesti joka sunnuntai ainakin noin kahdelta on esitys. Esitys on kahden ihmisen voimin pystyyn laitettu, mutta hauskasti toteutettu. Se sisältää akrobatiaa ja sitä suomalaisten inhoamaa osallistuvaa teatteria. Itse yritin naamioitua kameran taakse, jottei nalli napsahtaisi... Osan esiintyjän yleisöstä raahaamista henkilöistä epäilen kuitenkin olleen sovittuja. Jos eksyy Mauerparkin kirpputorille, kannattaa varata kolme varttia ja katsoa esitys.

Esiintyminen sisälti aika paljon akrobatiaa.


Jules Verne -ravintola

http://www.jules-verne-berlin.de/

Jo ensimmäisellä käynnillä Berliinissä poikkesimme puolittain vahingossa Jules Verne -nimiseen ravintolaan aivan Kurfürsterdamin turistikadun lähettyvillä. Kyseinen ravintola vaikuttaa olevan paikallisten suosiossa ja heti Berliiniin saapumisen jälkeen piti käydä tarkistamassa oliko ravintola paikallaan. Ja olihan se!

Henkilökunta on ystävällistä ja ravintolan sijainti on rauhallisella paikalla. Meidän kantaruokapaikka. Ruoka on hyvää, annokset ovat riittäviä ja tunnelma on mukava. Kannattaa käydä ainakin kerran.

Kävelykierros Berliinin pelipaikoilla

http://www.newberlintours.com/daily-tours/free-tour.html

SANDEMANs New Europe järjestää "ilmaisia" kävelykierroksia useassa euroopan kaupungissa. Yllätys yllätys, niin myös Berliinissä. Kävelykierrokselle varataan paikat netistä, mutta osallistuminen ei maksa mitään. Osallistuminen maksetaan oppaalle kierroksen jälkeen, jos tuntuu että kierros oli maksamisen arvoinen.

Kierros oli erittäin hyvä. Lähtö tapahtui Brandenburgin portilta ja siitä matkattiin eteenpäin tutustuen  Berliinin historiallisesti (sekä myös nykyisesti) merkittävimpiin rakennuksiin ja paikkoihin. Itä-Aasian kulttuuria opiskellut Britti saattaa alkuun kuulostaa hieman eksoottiselta valinnalta oppaaksi kertomaan Berliinin historiasta, mutta oppaamme oli selvästi perehtynyt aiheeseen kunnolla.

Opas. Epäilemme hänen karanneen Hobitti -elokuvan kuvauksista.


"Ilmainen" kävelykierros kestää n. 3 tuntia ja sisältää yhden tauon. Kyseinen organisaatio järjestää myös muita (maksullisia) kierroksia.


Berliinin päärautatieasema (Berlin Hauptbahnhof)

Ei varsinaisesti mikään turistivetonaula, mutta mielestäni näkemisen arvoinen paikka. Jos olet (diplomi) insinööri, tykkäät logistiikasta tai junista, olet joskus pelannut Transport Tycoonia tai sinulla on silmää arkkitehtuurille, kannattaa käydä piipahtamassa.

Ylimpään kerrokseen saapuu junia. Samoin alimpaan.

Junia saapuu ja lähtee useampaan kerrokseen. Koko laitos sisältää perus matkainffojen ja lippujenostopaikkojen lisäksi pikaruokaloita, ei-niin-pikaruokaloita, kauppoja ja muita tavaraliikkeitä. Mainittakoon myös, että asemalla on myös sunnuntaisin auki oleva ruokakauppa (meidän lähi-Edeka, ilmoittaa edellisenä perjantaina, onko se sunnuntaina auki...).

Ravintoloissa on paikalliseen hintatasoon verrattuna huomattavasti korkeammat hinnat ja kovasti tungosta. Silti, näkemisen arvoinen paikka.


Suunnistusvinkki Berliinissä

Suunnistaminen tuottaa meillä välillä mielipiteiden vaihtoa. Siinä missä minä olen lähdössä oikealle, vaimo haluaa lähteä vasemmalle. Täytyy tunnustaa, että minulla on kyllä kohtuu huono suuntavaisto, varsinkin kun matkaan yhdistää metrolla ajelun, jolloin ilmansuunnat menevät vielä enemmän sekaisin.

Berliinissä suunnistaminen on kuitenkin helppoa. Jotta tämä onnistuu, sinulla tarvitsee olla kartta. Tämän jälkeen
  1. Selvitä millä kadulla olet. Kadut ovat täällä merkitty hyvin, ainakin joka korttelin kulmasta näkyy mikä katu menee mihinkin suuntaan.
  2. Katso missä on Fernsehturm.
  3. Etsi kartasta katu jolla olet ja käännä kartassa oleva Alexanderplatz televisiotornin suuntaan.
  4. Olet kartalla.
  5. Lähde kulkemaan oikeaan suuntaan.
Frankfurter Tor. Kyseisessä risteyksessä on käytetty em. suunnistusvinkkiä.


tiistai 7. elokuuta 2012

Kiintolevyn vaihto MacBookiin

VAROITUS! Tästä postauksesta ei ole sinulle mitään iloa, jos et ole erityisen kiinnostunut tietotekniikasta, erilaisista laitteista tai sattumoisin sinulla ei ole tarvetta laittaa SSD -levyä MacBookPro 15" Unibody Mid 2010 malliin. Postauksessa on kuitenkin muutama kuva :)

Pitkään on ollut jo haaveena asentaa SSD -levy mäkkiin nopeuden toivossa. Olen tyrmännyt ajatuksen tähän asti sillä, että SSD -levyt ovat kalliita ja kokoonsa nähden pieniä. Kun selvisi, että optinen asema on mahdollista korvata caddylla, johon saa toisen kiintolevyn ei tarvinnut pitkään miettiä mitä tehdä. Caddy tilaukseen eBaysta ja menoksi.

Minulla on nyt 2 vuotta ollut läppäri ainoana koneena. Tykkään ottaa valokuvia ja otan ne RAW -muodossa. Pääosin tästä johtuen kiintolevytila alkaa olemaan kortilla. Tämän kahden vuoden aikana olen tarvinnut optista asemaa muistaakseni vain kerran. Tuolloin asensin Windowsin Bootcampiin. Optinen asema oli siis käytännössä turha.

Lähtötilanne.


Viimeinen kimmoke asennukselle oli tämä Saksaan muuttaminen, koska täällä kiintolevyjen hinnat ovat Suomeen verrattuna vielä hieman halvemmat (joo joo, saa ne kiintolevyt tilattua Suomeenkin täältä...). Laitoin homman jo vireille ennen tänne muuttoa kun tilasin uuteen osoitteeseen tuon optisen aseman korvaavan telineen. Toinen haaste oli, kun ohjeet mainitsivat että tarvitsisin Triwing -kärjen jotta homma onnistuisi. Tilasin paikallisesta verkkokaupasta kärkisarjan jossa oli mielestäni kaikki tarvittava.

Molemmat tilatut paketit saapuivat kuluneena maanantaina. Seuraava harjoitus olikin kiintolevyjen ostaminen. Olin jo etukäteen selvittänyt, että käyttämäni levyt tulisivat olemaan Samsung 830 SSD -levy sekä Western Digital Scorpion Blue, 1 teran kokoisena varastolevyksi.

Löysin Geizhals -palvelun, jolla pystyy näppärästi hintaseuranta.fi:n tapaan metsästämään halvimmat ostopaikat. Koska en enää jaksanut odottaa saksakustin polkemista, valitsin ostopaikaksi halvimmasta päästä olevan K&M Computerin jolla on myymälöitä myös Berliinissä. Jos kyseisessä putiikissa meinaa asioida paikan päällä, kannattaa netistä ensin klikkailla haluamansa asiat ostoskoriin ja sen jälkeen valita nouto toimitustavaksi. Näin ilmeisesti säästää joitain euroja.

Kiintolevyjen noutomatka Alexanderplatzilla sijaitsevasta liikkeestä kesti kaikenkaikkiaan n. puoli tuntia. Ilokseni huomasin, että koko tuon ostoprosessin pystyin hoitamaan saksaksi.

Oli aika tarttua toimeen. Koneen pohjan ruuvien avauksessa tuli jo selväksi, että tilaamallani kärkisarjalla ei tee mitään. Apple on konetta kasatessa lotrannut ruuvilukitteen kanssa ja sarjan haperot kärjet lähinnä vain kuluivat ruuveissa. Onneksi olin matkalle pakannut mukaan Leathermanin, jolla loppupeleissä hoidin koko operaation.

Työmaa. Kiintolevy vaihdettu jo.


Vaikken ollut aiemmin uhmannutkaan Steve Jobsia ja avannut mäkkiäni, kävi levyjen vaihto suhteellisen mutkattomasti. Ohjeesta poiketen laitoin SSD -levyn suoraan entisen kiintolevyn paikalle ja uuden kiintolevyn optisen aseman tilalle kelkkaansa. Kaikkine kiroiluineen ja parin omstartin jälkeen koko homma vei noin 40 minuuttia.

SSD -levyn mukana tuli USB -sovitin, jolla SATA -levyn saa kiinni USB -porttiin. Uhmasin taas ohjetta, laitoin vanhan levyn USB -porttiin kiinni ja boottasin. Vanhalta levyltä boottaaminen USB -portin läpi onnistui ja oli aika kloonata levy. Tässä taas noudatin ohjetta, siirsin kotihakemistot toiselle medialle.

Sisälmykset.


Kloonauksen jälkeen kädet vapisten kokeiltiin boottausta, olisikohan se nopeampi? Ja olihan se! Entisen 2 minuutin 50 sekunnin sijaan kone käynnistyi nyt 35 sekunnissa. Myös esimerksi nettiselain avautuu nopeammin, kuin mitä menee kursorin viennissä osoitepalkille.

Tähän mennessä olen huomannut kaksi haastetta.
1) Aperture ei tajunnut, että iPhoton library oli muuttanut. Kaikki kuvat täytyi osoittaa uudessa sijainnissa.
2) Dropbox ei tajunnut, että kotihakemisto oli muuttanut. Tunnusten antamisen jälkeen kaikki tiedostot tulla lupsuttelivat netin yli takaisin oikeaan paikkaan.

Keittiövaa'an puutteen vuoksi en osaa sanoa tuliko painoa lisää vai lähtikö sitä. Perstuntumalta kuitenkin arvioisin, että muutama kymmenen grammaa painoa tuli lisää. SSD -levy on huomattavasti kevyempi kuin alkuperäinen kun taas uusi HDD kelkkoineen painaa hieman optista asemaa enemmän.

Ylimääräisiä osia jää onnistuneessa tekniikan avauksessa aina.
Tässä projektissa niitä jäi kolme.


Kaikenkaikkiaan olen projektiin enemmän kuin tyytyväinen. 500 gigasta 1256 gigaan siirtyminen kustansi kaikkine hankintoineen n. 350 euroa. Turha kärkisarja hieman harmittaa, mutta onpahan nyt sellaisiakin. Jos ei muuta niin painona seuraavassa muutossa :)

Lähistöllä oleva parturi. Ei liity tekstiin.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Yllätys naapurustossa - Oktoberfestin etkot

"Lähdetäänkö katsomaan, mitä kotimetroasemamme luona tapahtuu?" kysyi vaimo tultuaan töistä perjantaina. Lähimpien metroasemien väliin oli rakennettu jotain jo kolmatta päivää ja perjantaina alkoi epämääräinen mölinä kuulumaan lähimmän aseman suunnasta. Kauppareissulla oli hyvä käydä ihmettelemässä mitä siellä oikein tapahtuu.

Ja siellähän tapahtui! Täysin pyytämättä ja yllättäen oli viereemme rakentunut maailman pisin (mailin mittainen) Biergarten. Berliiniin Olutfestarit 2012 olivat käynnissä. Perjantaina kävimme vain pyörähtämässä paikalla. Ihmismassat velloivat hitaasti eteenpäin kävelykatua pitkin ja tungos oli melkoinen. Asettelu muistutti ehkä lähinnä messuja. Messuja, joista sai ostettua olutta.

Eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.


Paikalla oli useita 'näytteilleasettajia', jotka auliisti möivät tuotteitaan messuhintaan. Useassa paikassa näytti olevan lasipantti (kuten täällä muutenkin Biergarteneissa on tapana n. 3 euroa minkä saa takaisin kun palauttaa tuopin), mutta monilla näytti olevan mukanaan myös oma pikku tuopponen. Useissa paikoissa mainostettiin 0,2l olutta 1,5 euron hintaan. Olutkojujen välissä oli myös paljon erilaista nopeaa ruokaa tarjolla. Bruchettoja, sämpylöitä, pihvejä, hampurilaisia sekä tietenkään unohtamatta Currywurstia. Tähän piti tutustua tarkemmin.

Lauantaina kierros aloitettiin sitten virallisesti olutkadun päästä. Päässä myytiin 3,5 euron hintaan ProBier Krug -kokeilutuoppi johon sai sitten ostettua noita 1,5 euron oluita. Olutkiihkoilijoille tiedoksi, että ennen jokaista täyttöä tuoppi pestiin ja se jäi oikeaoppisesti kosteaksi maistelua varten. Kokeilutuopillisen sijaan kojuista olisi toki saanut ostettua olutta kojusta riippuen aina kahden litran kolpakkoon asti.

Ihmismassassa tuli vastaan paljon AngryBirds -aiheista tavaraa.
Haahuilun ja oluenjuonnin lisäksi pitkin katua oli 19 esiintymislavaa, joissa oli tarjolla musiikkiesityksiä laidasta laitaan. Useammassa oli tarjolla Rock -henkistä renkutusta, mutta pariin otteeseen myös iloista puhallinorkesterin töräyttelemään oluenjuontimusiikkia. Kävelykadun ulkopuolella oli myös isoja istuskelualueita oluen hörppimistä varten.

Hengailualue. Taustalla Alexanderplatzin Fernsehturm.
Mieleenpainuvin kokemus tuli, kun ostin kirsikkaolutta. Tai ostamisen jälkeen. En ole aiemmin nähnyt ison miehen lyhistyvän niin pahasti, kuin silloin kun tarjoilija ilmoitti miehelle, että valitettavasti myi tuolle miehelle (osoittaen minua) viimeisen kirsikkaoluen.

Eväs. Kuvassa myös ProBier Krug.

Myyntikojut yrittivät erottua tuotteillaan, mutta myös koristeilla. Sitä ei aiemmin ole tullut ajatelleeksikaan kuinka erilaisimmista kojusista olutta pystyy myymään. Tai kääntäen - kuinka erilaiset asiat voidaan muuttaa oluenmyyntikojuiksi.

Tuulimylly myyntipaikan katolla.

Ihmismassan hitauden (ja päivän kuumuuden) vuoksi jaksoimme katsoa olutkatua vain noin kilometrin verran. Takaisinpäin kotiin suunnistimme sivukadulla, jossa oli huomattavasti rauhallisempaa ja nopeampaa kävellä. Se matka mitä väkijoukossa taitettiin 45 minuuttia taittui takaisin päin kymmenessä.

Näiden kylttien tarkoitus ei meille oikein selvinnyt.
Jotenkin tuntuu, että täällä on hieman hankala pysyä kärryillä missä tapahtuu milloin ja mitäkin. Tai sitten itseltä on vaan jäänyt se näppärin portaali vielä löytämättä. Keskiviikkoisin ilmestyvän Zitti -lehden jo tiedän, mutta mistä muualta Berliinin menovinkkejä kannattaa seurata?

torstai 2. elokuuta 2012

Vieraita

Ensimmäiset vieraat saapuivat luoksemme jo melkein heti kun muuttokuorma oli saatu purettua. Sveitsiläinen tuttavapariskunta aloitti Intterrailin junailemalla Zürichistä Berliiniin.

Omalta kannaltani vieraat olivat enemmän kuin tervetulleita. Vaimon Palkalla elämisen sivussa olen ottanut tavoitteeksi opiskella ja kehittää omaa saksan kielen osaamista. Saksan kielen opiskelu ja sen käyttäminen oli erittäin helppoa henkilöiden kanssa, jotka eivät puhu hochdeutschia äidinkielenään. Vieraidemme puhuma, hitaasti ja selkeästi äännetty saksan kieli oli helppoa ymmärtää ja kommunikointi saksaksi koheni muutaman päivän aikana roimasti.

Tuliaiset. Eivät pakollisia, mutta aina niin mukavia.
Lehmäset ovat suola- ja pippurisirotin. How handy!
Muutaman päivän aikana teimme yhdessä turistijuttuja (näistä lisää myöhemmin) ja tutustuimme kaupunkiin. Lyhyen täälläolomme vuoksi emme olleet vielä kummoisia paikallisoppaita, mutta jotain  tekemistä ja näkemistä pystyimme jo suosittelemaan.

Saksan (no joo, ei yleistetä, sanotaan Berliinin) ja Sveitsin välinen hintatasoero on huomattava. Vieraamme päivittelivät kuinka halvalla täällä voikaan syödä maittavan aterian ravintolassa. Kolmen vuoden takaisesta visiitistämme täytyy sanoa, että hinnat täällä ovat kyllä nousseet, mutta vielä ollaan Suomen hintatasoon verrattuna paremmalla puolella. Otetaan lempiesimerkkikini, paikallinen Kebab (tai Döner, kuten sitä toisinaan kutsutaan). Kadulta kojusta ostettuna Kebabia saa 1,9 eurosta alkaen. Suomalaisten suosikki Kebab Ranskalaisilla, vahva kastike ja valkosipuli loistaa poissaolollaan täällä Kebabin ollessa enemmän Pitakebabia ja rullaa. Parin kokeilun perusteella voin sanoa, että täkäläinen kebab on vähintäänkin yhtä hyvää kuin Suomessa.

Wasabipähkinät. Edullisia ja herkullisia.
Kuvassa myös täkäläinen versio Neekerin Brunbergin suukoista.
Lisää ruokajuttuja luvassa myöhemmin - jahka ehditään tutustumaan enemmän paikalliseen ruokakulttuuriin.