tiistai 31. heinäkuuta 2012

Muuttopäivä

Elämämme Berliinissä alkoi aluksi viikon pätkällä hotellissa. Hotelliin ei oikein pystynyt kuitenkaan käymään taloksi, vaikka hintaan nähden asumus kovin tasokas olikin. Hyvä puoli hotellissa kuitenkin oli se, että siellä näkyi EuroSport josta pystyi kätevästi katsomaan Olympialaisten avajaisspektaakkelin. Pidin.

Hotellista lähtiessämme soitimme receptioniin ja pyysimme apua laukkujen kanssa. Kantoihminen kävi ovella, kauhistui tavaramää ja lupasi palata pikimmiten. Hän palasikin laukkuvaunujen kanssa ja muuttaminen pystyi alkamaan.

Kantamuksia oli siis seuraavan kuvan verran. Molemmilla täysi matkalaukku, urheilukassi ja käsimatkatavara. Tuo käsimatkatavaran määritelmä tosin oli lennolla sangen joustava. Ruumaan menevillä tavaroilla 23kg painorajan sai matkalaukulla täyteen helposti, mutta urheilukassia ei meinannut saada yli 20 kilon millään. Käsimatkatavarat taas meinasivat tulla liiakin helposti ylipainoisiksi.

Muuttokuorma.
(huom, takana oleva parvekkeen ovi ei ole rikki vaikka se renksottaakin...)

Muutto sujui kätevästi taksilla. Täytyy myöntää, että oli kyllä yksi helpoimmista muutoista mitä itse on tähän mennessä kokenut. Vuokraamamme kämppä on siis kalustettu, joten ainakaan tässä muutossa (ja tuskin vielä seuraavassakaan) ei tarvinnut murehtia huonekalujen siirtämisestä.

"Vähällä" tavaroiden määrällä muuttaminen oli hyvä myös sen suhteen, että asunto jonne muutimme sijaitsee talossa, jossa ei ole hissiä. Hiki tuli jo noita tavaroita ylös neljänteen kerrokseen raahatessa, onneksi alas päin ne meneekin sitten helpommin - eikö?

Tavaroiden purkaminen ja taloksi asettautuminen kävikin sitten yllättävän nopeasti. Vaatteet kaappiin, pleikkari kiinni televisioon ja menoksi.  Ohessa vielä kuva ensimmäisenä iltana olohuoneesta löytyneestä otuksesta. Joku heinäsirkkajohdannainen varmaankin...

Otus.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Byrokratian rattaissa pyörimässä - Elämän aloittaminen Berliinissä.

Loppupeleissä muutettava omaisuus mahtui kahteen matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan / henkilö. Mukana itsellä oli lähinnä vaatteita, kenkiä sekä tietysti tietokone ja pleikkari. Ainakin alkuun meillä on tarkoituksena asua kalustetuissa asunnoissa, joten tarvetta merikonttien lähetykselle tai muulle massiivisemmalle muutolle ei ollut.

Huokea aamupala.


Jotta elämän saa Berliinissä alkuun, on kohdattava mielenkiintoisia riippuvuussuhteita, jotka varmaan jokainen ratkaisee parhaaksi katsomallaan tavalla. Homma menee kutakuinkin näin:

Kaiken A ja O on se, että henkilöllä on osoite. Jos ei ole osoitetta, ei voi käytännössä tehdä mitään. Asunnon vuokraaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu, jos ei tietoja löydy SCHUFA:sta (ymmärtääkseni täkäläinen vastine luottotietojärjestelmälle), jota ei ole jos ei ole pankkitiliä, jota ei saa ellei ole osoitetta. Näin ollaan umpikujassa.

Osoitetta tarvitaan siihen, että pystyy ilmottautumaan asukkaaksi tiettyyn kaupunginosaan (jokaisella kaupunginosalla täällä on omat asukastoimistonsa - eli jos muuttaa niin asukkaaksi on ilmottauduttava uudestaan asukastoimistossa). Kun on osoite, on mahdollista saada pankkitili, mutta verkkopankkisopimusta taas ei ole mahdollista saada, mikäli ei ole saksalaista puhelinnumeroa, mitä taas ei ole mahdollista saada (paitsi pre-paid), mikäli ei ole pankkitiliä, mitä ei ole mahdollista saada, mikäli ei ole osoitetta...

Me hoidimme asian seuraavasti:
  1. Etsimme asunnon, joka vuokrattiin kalustettuna ja jonka vuokraaja ei ollut kiinnostunut SCHUFAsta.
  2. Heti kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu, kävimme oman kaupunginosamme asukastoimistossa (Bürgeramt) ilmottautumassa asukkaaksi.
    • Kannattaa varmistaa, että vuokrasopimus on voimassa kun käy ilmottautumassa asukkaaksi...
  3. Kun olimme virallisesti asukkaita, lampsimme verotoimistoon verokortin toivossa. Tiedot siirtyvät kuitenkin muutaman päivän viiveellä, joten välitön käynti oli turha. Saimme kuitenkin jo seuraavalla kerralla palautettavan paperin mukaan.
  4. Menimme pankkiin avaamaan tilit. Meillä oli varattu tähän jo etukäteen aika ja tämä osottautui hyväksi ratkaisuksi. Tilien avaamiseen kahdelle meni n. 1,5 h. Jo aikaa varatessa virkailija oli hyvin kiinnostunut vaimon työsopimuksesta.
  5. Menimme hankkimaan puhelinliittymät.
  6. Menimme taas seuraavana päivänä pankkiin (taas ajanvarauksella) ja saimme myös verkkopankkisopimuksen voimaan (tähän tarvittiin sitä saksalaistapuhelinliittymää). 
Ison kaljan katu? Onko se kadun päässä?
(kuva ei liity tekstiin)


Tuo Bürgeramt oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Aluksi jonotettiin yhdelle luukulle vartin verran, että saatiin vuoronumero.  Vuoronumeron saatuamme odoteltiin kiltisti parin tunnin verran, että oma vuoro tuli. Alkuun vihaisen oloinen virkailija leppyi ilmeisesti vaimon sujuvasta saksan kielen taidosta ja saimme homman hoidettua.

Sairaskassaan eli Krankenkassseen liittyminen vaikuttaa hoituneen kivuttomasti jo ennalta, kun oli osoite johon tiedot lähettää. Edessä on vielä muiden sopivien vakuutusten valinta.

Hyviä vinkkejä byrokratian rattaissa kieppumiseen saimme jo ennalta Abenteuer in Berlin -blogin kirjoituksesta.

Nyt olemme virallisesti Berliinin asukkaita ja Vaimon Palkalla eläminen voi alkaa täysillä.

Tämän tolpan luona kuuluu odottaa palokuntaa.

Lähtövalmistelut

"Se on menoa nyt" ilmoitti vaimo iloisesti puhelimessa eräänä maanantai-iltapäivänä. Kyynisenä ihmisenä halusin kuitenkin varmistuksen että mitä menoa ja minne, vaikka kyseistä tietoa oli odotettu jo hyvän aikaa.

Vaikka vähän oli uskaltanut jo toivoa ja miettiä, että mitä sitä sitten tekee jos lähtö tulee, tuli kaikki hyvin nopeasti. Oli jo selvää, että yritämme hankkiutua mahdollisimman tehokkaasti kaikesta irtaimistosta eroon, mutta silti tuntui että tavaraa on paljon. Uusiin koteihin lähtivät televisio, kotiteatteri, auto, kalusteet sekä osa astioista. Mielenkiintoista, kuinka paljon ihminen pystyy haalimaan tavaraa nurkkiinsa vain muutamassa vuodessa.

Omalta osaltani lähtövalmistelut alkoivat kuitenkin lopputilin ottamisesta. Uutta työpaikkaa en halunnut alkuun vielä lähteä hankkimaan - nyt opiskellaan kieltä ja kulttuuria.

Tämä blogi yrittää kuvata sitä, miltä tuntuu Elää Vaimon Palkalla Berliinissä.